lauantai 7. tammikuuta 2012

L. J. Smith: Vampyyripäiväkirjat 4, Pimeän piiri

Olen pahoillani, että jotkut näistä kirjasarjoista etenevät hiukan epäjärjestyksessä, koska olen lukenut ensimmäisiä osia aikaisemmin ja muistikuvani niistä ovat jo osittain haihtumaan päin. Lisäksi en omista suurimpaa osaa näistä kirjoista, vaan lainaan niitä kirjastoista. Tämä voi olla aika sekava postaus, mutta lopussa kerron vähän edellisistä vampyyripäiväkirjoista (skippaa siis sinne, jos et ole ennen lukenut tätä sarjaa).


Nyt kun jopa kertaalleen kuollut vampyyri-Elena on poissa, alkaa Bonnie, Elenan paras ystävä, pitämään Vampyyripäiväkirjoja. Unessaan hän tapaa kuollutta Elenaa ja tuntuu kuin tämä yrittäisi kertoa hänelle jotakin.
    Bonnien toisella parhaalla ystävällä Meredithillä on syntymäpäivä, jonka Bonnie on luullut olleen jo viikkoa aikaisemmin. Heidän ystänsä - tai "ystävänsä" - Caroline haluaa, että kaikki olisi niinkuin ennen ja hän aikoo pitää Meredithille syntymäpäiväjuhlat. Hän kertoo niistä Bonnielle ja pyytää tätä tuomaan synttärisankarin Carolinen talolle kertomatta juhlista. Yhdessä he päättävät kutsua myös Sue Carsonin ja Vickie Bennettin koulustaan.
    Juhlat. Kellon lähestyessä keskiyötä, tytöt siirtyvät Carolinen huoneessa makuupusseille ja jatkavat juttelua. Jossain vaiheessa keskustelun aihe siirtyy Stefaniin ja Elenaan, jotka molemmat ovat nyt poissa. Stefan tosin lähti takaisin Italiaan Elenan kuoltua. Tyttöjen ikävä Elenaa kohtaan saa Bonnien kertomaan heille unestaan. Yllytettynä Bonnie uskoo saavansa yhteyden Elenaan parapsyykkisillä voimillaan esimerkiksi Ouija-laudalla(yhdistetään spiritismiin). Sellainen löytyy myös Forbesien (Carolinen isän ja äidin) komerosta. He saavat yhteyden Elenaan, mutta kesken tapahtumasarjan tulee sähkökatkos ja tytöt lähtevät juoksemaan kohti ulko-ovea.
    Joku heistä saa surmansa ja yhdessä tytöt haluavat löytää murhaajan. Mukaansa he saavat Elenan entisen poikaystävän (ennen Stefania) Mattin, joka haluaa myös lopun tällaiselle. Mutta ensimmäiseksi tarvitaan paria asiaa, joista Bonnie kuuli unessaan.

maanantai 2. tammikuuta 2012

Lauren Oliver: Kuin viimeistä päivää


Kirja kertoo normaalista (tai lähes normaalista) tytöstä, jonka elämä muuttuu kertaheitolla. Lukion viimeistä (neljättä) vuotta käyvä Samantha Kingston on koulun suosituimpia tyttöjä. Hänellä on kolme parasta ystävää sekä siisti poikaystävä, jota kaikki himoitsevat.
    Perjantai helmikuun 12. päivä on Cupidon päivä, jolloin jaetaan ruusuja suosion merkiksi. Mitä enemmän saa, sen parempi. Päivä on yksi Samin lempipäivistä. Lisäksi illalla hänen olisi tarkoitus mennä poikaystävänsä Robin luo. Silti Sam saa Robilta melko miedon viestin ruusun mukana, vaikka olisi toivonut muuta. Sen sijaan hän saa lapsesta asti tuntemaltaan hieman hajamieliseltä pojalta Kentiltä erilaisen ruusun.
    Kent pitää samana iltana bileet kotonaan, jonne on kutsuttu melkein koko koulu (siis yläluokat) Samia sekä koulun kummajaista Juliet (Psyko) Sykesia myöten. Sinä iltana tapahtuu jotain outoa. Samin elämä kääntyy ylösalaisin valkoisessa välähdyksessä. Hän kuitenkin saa vielä huomisen aikaa.


Prologi

Tämä blogi on kirjablogi. Täällä kerron lukemistani kirjoista mielipiteeni. Tein tämän, koska en halunnut sitä samanlaista kuin nykyään kaikilla on. Varoitan, että kirjasuuntaukseni on noin 11-15 -vuotiaille tarkoitetuille.

Mietipä blogin otsikkoa (Kirjoissa on elämä). Mitä se tarkoittaa? En minäkään tiedä. Muttei ainakaan sitä, että kirjat ovat koko elämä.

Kaikki kuvat ja tekstit ovat omiani. Jos eivät, mainitsen siitä kyllä. Pahoittelen joidenkin kuvien laatua, joka voi olla huonohko, koska kamerani on kolme vuotta vanha Canon PowerShot A590 IS (kuva alla).

Tämä kuva ei ole omistuksessani!